Moi vaan täältä töistä. Oon nukkunu viime yönä pisimmillään puolen tunnin pätkän. Ottaa vähän koville. Siksi onneton ilmaisu.
Aamulla olin melko epätoivoinen ja googletin. Törmäsin tähän, mikä on kyllä aika uskomatonta ja järkyttävää paskaa suurimmaksi osaksi. Vai että on suositeltavaa, että lapsi siirretään omaan huoneeseen nukkumaan 3-4 kuukauden iässä ja yövieroitetaan viimeistään puolivuotiaana. Ja että on syytä ottaa yhteyttä neuvolaan jos alkaa ottaa nukkumisen kanssa koville. Onko joku saanut siitä osoitteesta jotain apua nukkumiseen?
Onneksi törmäsin myös vanhaan, tuttuun tähän, joka on jäänyt moneen otteeseen lukematta, mutta työmaaprintteri taas kerran otti ja lauloi. Menee testiin kunhan saadaan vähän aikaa totutella ajatukseen ja ideaan ja niin pois päin.
Väsymyksen tasosta saattaa kertoa se, että aamupalaverissa itkin. Sillai kiva, että ihan hirveesti ei oo tarvinnu tänään tehdä töitä.
Hirveä huoli minulla on, lapsi kun neljän kuukauden verran on pyrkinyt seisomaan kesken unien. Joka ikinen havahtuminen tai unen tason nousu kuittautuu konttausasennolla ja pystyynpunkeamisella. On kuulemma normaalia kuukauden tai kaksi. Eli ei normaalia loputtomiin? Mielessä kävi jo lääkärin pakeille pyristely, mutta en jaksa ainuttakaan 'kyllä on jo aika lopettaa imetys' ja 'se ei ikinä lähde perhepedistä jos ei nyt siirrä omaan huoneeseen' -saarnaa. Enkä myöskään jaksa valehdella. Imetän ja nukutaan porukalla. Piste.
Paiskin iloisesti lauantaivuoroa ties monettako kertaa putkella, koska ensi viikon lauantaina täytän ihan helvetillisen kasan vuosia ja aion kriiseillä lukua kotosalla, enkä suinkaan työmaalla. Lauantait ottaa koville.
Kaikki ottaa koville.
Voi olla, että ensi yön nukun alakerrassa. Pakko. Muuten räjähtää pää.
Kylla se siita blaablaa joo meilla tyttö nukkui 2kk asti 2 vuotiaaseen asti melkein joka yö omassa sangyssa kuin pihvi siis illasta aamuun, aika siistia juu tiedan ei ole useimmilla ja tama olikin ainoa ihme meilla, nyt ei nuku vaan joka yö mein vieressa ja selat ja paat rajahtaa etta terveisia persiista, ehka se 20v. alkaa sitten nukkua omassa sangyssa vai?
VastaaPoistaHöpöhöpö parikymppisenä. Työkaverin tytär oli kuulemma muuttanut jo yhdeksän vanhana omaan sänkyyn vanhempiensa välistä. :)
PoistaEttä eihän tässä mitään hätää. Mun selkä kestää omassa sängyssä uinumisen ihan ookoo vaikka missä vänkyrässä, mutta alakerran sänkyä ei sitten yhtään. Että winwin!
Hmmmm, joo. Mähän olisin halunnut perhepeteillä myöhempäänkin, mutta me ei sit ryhdytty mihinkään "patja lattialle" -ratkaisuihin, kun toi jannu hogas jossain vaiheessa, että vanhempien yli on kiva kirmata ja syöksyä suoraan lattialle. Samoin mun oma unihäiriö meni siihen pisteeseen, että jotta meidän perheestä ei saatu seuraavaa perhesurmaotsikkoa, jotain oli pakko muuttaa. Mehän toimittiin ton sun toisen linkin kuvaamalla tavalla jo silloin vähän aiemmin (7 tai 8 kk iässä?), kun en myöskään kestänyt enää olla joka ilta kolme tuntia unituttina (sen heräilyn lisäksi). Meillä toi tapa ei vaikuttanut heräilyyn, se muistaakseni vaan jatkui tasan niin kauan, kun muksu nukkui vieressä. Mut näähän on just niitä yksilökysymyksiä.
VastaaPoistaSamoin toi ylös pomppiminen jatkui tasan niin kauan kun jannu oli samassa huoneessa, se ei vaan malta nukkua meidän vieressä. Nyt oon huomannut, että jos otan sen aamulla viereen, se ei enää vaikuta niin, että se herää seuraavana aamuna neljältä ja vaatii sinne viereen (jossa se ei nukahda enää uudelleen). Tosin jannu ei edelleenkään nukahda meidän sänkyyn vaikka sitä väsyttäisi (aamulla). Se ei vaan malta. Se osaa nykyään näyttää illalla omaa sänkyään, kun sitä väsyttää. Samoin, jos se ei saa heti unta, se näyttää musiikkikonetta, että sille pitää laittaa cd pyörimään. Että on tässä jotain eroa siihen aiempaan... Onneksi nuo kuitenkin näyttävät olevan oppivaisia.
Mulla on hirveän ristiriitaiset fiilikset noista kiintymystyypeistä, joiden mukaan lasta ei sais just millään tavalla "unikouluttaa" ennen vuoden ikää. Välillä tuntuu, että olen ihan hirviö, kun meidän "vauva" nukkuu omassa huoneessa. Mutta sitten taas toisaalta mä herään nykyään useimpina aamuina iloisen taaperon kilkatukseen eikä sillä tunnu olevan mitään hätää tuolla huoneessaan, koska se tietää, että me tullaan heti kun on hätä tai kun me kuullaan että se on hereillä. Se osaa myös nukahtaa itse (paitsi päivisin sisälle omaan sänkyyn...öhöm...ja itse asiassa se nukahtaa myös monesti iltatissille, mutta ilmeisesti ikä on tehnyt tehtävänsä eikä se tissille nukahtaminen ole ainoa tapa nukahtaa) ja sen yöunet on jatkuvasti pidentyneet. Ehkä se nukkuu, kun sillä on turvaton olo ja se haluaa paeta pahaa maailmaa jossa sen äiti on sen hylännyt, mutta sitten taas toisaalta se ei enää nuku koko päivää vaan jaksaa aamuisinkin touhuta. Eikä kai nyt herranjesta oo tarkoitus, että lapsi herää neljältä.
Sori. Tuli taas omaa paasausta ja pohdintaa. Ja tämän jutun tarkoitus ei sitten ollut lobata sitä omaa huonetta teille vaan sattuneesta syystä aihe on edelleen lähellä omaakin sydäntä.
Voimia. Mihin ikinä ratkaisuun päädyttekin öiden rauhoittamiseksi, mä oon varma, että se on oikea just teille. Kunpa yöt rauhoittuisivat pian!
Joo, siis kakkoslinkissähän painotetaan aika voimakkaasti vanhempien (tai siis mutsin) jaksamista ja sitä, että jokaisessa perheessä tunnetaan oma lapsi parhaiten ja tehdään sen kautta jokaiselle perheelle parhaat ratkaisut. Näinhän se juuri kulkee.
PoistaHieno homma jos teillä oma huone toimii ja sä saat nukuttua. Unibisnekset tuntuu menevät hienosti sykleissä, kun yhdellä alkaa pelittää, niin toisella menee perseelleen ja kiekat alkaa alusta väliajoin. (Olen nukkunut viime yönä yksin kokonaiset seitsemän tuntia - no katti herätti pari kertaa - ja pystyn jo ajattelemaan).
Ekassa linkissä mun mielestä on vastenmielistä se, että taustalla on kotimainen "auktoriteettitaho" ja annetaan tosiaan ymmärtää, että on suositeltavaa siirtää pikkuvauva omaan huoneeseen. Mun mielestä se on ajatuksena aivan saatanasta ja enemmän vituttaa se, miten paljon nämä paskaohjeet yövierotuksista, omista huoneista ja vanhempientahdistamisesta saattaa aivan turhaa stressiä ja ahdistusta aiheuttaa äideissä. Suomalaisia lapsia tuskin liikaa pidetään sylissä tai lähellä. Erityistilanteet vaikeine uupumisineen jne. on eri asia. Tilaa pitäisi olla rohkaista vanhempia lapsentahtisuuteen ja tajuta se, että pienen kanssa nyt vaan on erilaista. Ja että lapsen kanssa saa olla, ei alle vuotiasta tarvitse itsenäistää; kyllä ne ihan itse sen hoitaa - myöskään tissi ei ole itsenäistymisen esteenä.
Mutta se pienistä. Yli vuotias voisi mun mielestä kiskoa sitä unta ihan öisinkin, kuten sanottua. Neiti vaihtoi hiljattain itsenäisesti yksien päikkäreiden taktiikkaan, mikä on oikein jees ja tuli ihan meidän yrittämättä kuvioon. Kun saisi rauhoitettua noita öitä vähän lisää - mä ihan mielelläni imetän sen kerran tai kaksi yön aikana, lähemmäs 12 tuntia on pienelle vielä aika paljon yhtä soittoa, mutta viisi tai kuusi tissillistä ei vaan onnistu jos oon päivät töissä.
Joo, mä oon ihan samaa mieltä siinä, että Suomessa korostetaan liikaa pienten vauvojen itsenäistymistä. Miksi hemmetissä niin pienen tarvitsee itsenäistyä? Ja just noi ihmeelliset ja jyrkät rajat milloin sen vauvan kuuluu nukkua omillaan ja milloin se pitää yövierottaa. Perseestä. Sitten on kaikki tahot niskassa, jos vauva vielä puolivuotiaana imeskelee öisin tissiä.
PoistaToivottavasti teillä hogataan, että vähempikin heräily riittäisi. Meillä on muuten myös yksi kipale elukoita, joka herättelee mut tasan joka yö, vaikka lapsen puolesta saisinkin nukuttua... Jonkun aikaa olin taas reipas ja päätin, etten huomioi elukkaa öisin ja hetkeksi rauhoittuikin, mutta sitten se aloitti niin hirveän sissisodan, että mä jouduin taas luovuttamaan. Pirskuleen elukka voittaa joka kerta.
Mööh, elikot. Hurtathan meillä nukkuu makkarissa sängyn alla, kun ne on aina nukkuneet makkarissa sängyn alla. :) Kissat teljetään alakertaan, jossa ne öisen vakoiluni perusteella nukkuvat kumpikin omalla sohvallaan. Vanha perintökatti tosin hiipii tilaisuuden tullen kainaloon - ja yrittää pariin otteeseen mönkiä peiton alle tai latkia naamaa. Eli meillä ei saa nukkua kainalot vapaana ja herätyksittä missään tasossa. Jee!
PoistaTwitterissä keskusteltiin taannoin taaperoimetyksestä ja ihan pokkana moni lausui kommentteja, kuten "kyllä vuoden ikäinen pitää viimeistään vierottaa symbioosista, eihän se ikinä itsenäisty jos syö tissiä". Kahta vuotta pidettiin viimeisenä rajana imetykselle, mutta toki semipervona sitäkin.
Korviketeollisuuden mielikuvat elää aika sitkeinä.
Sympatiaa täältä (ja supervitutusta, kun itse jouduin nousemaan aamuhuutoihin ihan liian aikaisin). Tuo palosireeni sentään nukkuu yöt mutta äidin kukkuessa puolille öin eivät kiljunta-aamut innosta.
VastaaPoistaToivottavasti saat nukuttua paremmin, sitä meinasin sanoa...krooh!
Huuto heti herätessä on kauhea asia. Onneksi useimmiten kainalosta kajahtaa iloinen kujerrus, mutta on niitäkin aamuja, kun pää meinaa räjähtää.
PoistaNukutte miten nukutte ja missä tykkäätte ja imetät jos siltä tuntuu, MUTTA tärkeintä olis että kaikki saa nukkua, myös sinä. Senkin voi järjestää ihan vapaavalintaisella tavalla, mutta kyllä sun pitäis saada useamman tunnin yhtenäinen uniputki joka yö.
VastaaPoistaHelpommin sanottu kuin tehty, nimimerkillä lapsi oppi nukkumaan vasta ollessaan melkein viisi. Meillä siis nukuttiin milloin milläkin kokoonpanolla ja välillä vaihdettiin huoneita keskellä yötä.
Nukkumatta ei kuitenkaan kukaan pärjää.
Helpommin joo sanottu. Kai sitä pitäisi hellittää ja antaa itselleen armoa - eli paeta useammin toisaalle nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti ymmärtää käydä unille nykyistä aikaisemmin, mitä välillä kyllä harrastan.
PoistaNukkumatta ei pärjää, täytynee ottaa tavaksi nukkua ainakin pariin otteeseen viikossa alakerrassa. Puoliso totesi itsekin pärjäävänsä huomattavasti pienemmin unin kuin minä. Hyvä niin.
Täällä valvotiin viime yö.
VastaaPoistaMun on pitäny monta päivää kommentoida, mutta appiukko ajo mut tänään taas niin raivon partaalle että tekisi mieli leipoa sitäkin päin näköä ja poika karju unta vastaan yli tunnin. Joten en sit kykene ko angstaan.
Jospa teillä olisi unta tullut jo! :)
Ai, teillä on appiukko taas kunnostautunut. Tosi paskamaista ja sitä ei tarvitsisi sinunkaan joutua sietämään. Minähän olen eriomaisen rauhaa rakastava, mutta leivo turpiin vaan jos siltä tuntuu. Jos se on riittävän kännissä ni ei se edes muista.
PoistaVoi nukahduskarju. Pysyykö uni karjun jälkeen?