Ensin vipatti menojalka ja suunnittelin josko oikein ulos lähtisi kun on kotoa päässyt irtautumaan, mutta kohdekaupungin tutuilla oli yllättävän paljon menoa. Päädyin siis hakemaan lähikaupasta kaksi olutta ja lähikaupan naapurista pizzan. Katselin Pressiklubia, join kaljat, söin pizzan ja heräsin kahdelta yöllä kunnon tärinöihin. Vietin pari tuntia vessassa tyhjentäen suolistoa, iloiten lähinnä kylppärin lattialämmityksestä. Pizzan raaka-aineiden kylmäketju lienee katkennut jossain vaiheessa ennen uuniin päätymistä.
Että sen nyt arvasi, kun meikäläinen lähtee ja ihan yksin ja aikoo ensi kertaa kahteen vuoteen nukkua koko yön hyvin - ei vaan tuu mitään. No ei se mitään. Mielummin nukun sormet puutuneina lapsi käsivarren päällä koisien kuin ripuloin yksikseni.
Reissun saldoa kasaillaan hiljalleen. Ruokamyrkytys nyt on kuitenkin pikkujuttu ja tyhjällä autolla ei takaisin ajeta.
 |
| Humanisti ja Tylsyys vaan kumpi on kampi. |
Tykkään. Tosta ystävöinnistä nimittäin. Ripsa, auts, ei oo reilua.
VastaaPoistaMä oon kamalan huono tutustumaan kehenkään, silleen oikeesti ja syvällisesti, niin että haluaisin tavata uudelleenkin. Monesti en vain tykkää ihmisistä, samanhenkisiä on niin vaikea löytää.
Mut nyt mä oon vähän ihastunut, uskaltauduin salilla juttusille erään neidon kanssa ja kappas, kaikki natsasi, melkeen samanikäiset lapsetkin, kiinnostuksenkohteet ja niin helppo ihminen jutella.
Alkuviikosta vietin hänen parturituolissaan muutaman tunnin ja suunnitteilla olisi yhteinen tutustumisreissu uudelle salille. Aika kutkuttavaa, silti pelottaa jos ei natsaakkaan. Uusi tuttavuus piristäisi kovasti, tää valo ilmeisesti laukaisi mussa jonkun kunnon ahdistuskierteen, illat on kamalan vaikeita, koulutehtäviin keskittyminen on onneksi vielä kamalampaa kun oman olemassaolonsa ja katoavaisuutensa pohtiminen, vie ajatukset muualla.
Lapsi on piristys, oppii koko ajan uutta ja on niin ihana, viime yön vietin tosin itkien paskamutsifiiliksiä, kiitos lapsen isän joka antoi paukkua aivan ihme settiä. En minäkään kaikkeen prkl repiä ja meidän arki on toimivaa, ihanaa ja tasapainoista mun olotiloista huolimatta. Piti sitten tulla tänne avautumaan, itse kun en jaksa kirjoittaa ja isätyypille en edes vaivautunut selittelemään omia ratkaisujani.
Mut joo, tykkään kovasti, ja kumpi on kumpi, en ossaa yhtään sanua! :)
Miten ihastus etenee? Kävittekö salilla? Tuliko hyvä uusi tukka?
PoistaKurjaa jos ahdistaa ja kurjaa jos lapsen isä aiheuttaa ahdistusta, mutta kuten itsekin sanot - tärkeintä, että arki pyörii ja se on välillä ihan ihanaa. :)
Valo on muuten vaikea asia. Mulle se on välillä paljon vaikeampi kuin pimeys - niide vaihtelu on liian nopea ja raaka.
Ite olet! :)
VastaaPoistaSäpä! :D
Poista