27.10.2013

Kosmopoliitti

Työrupeama päättyi, joten päästelimme matkalle. Pakkasin lähtöä edeltävänä aamuna rinkat ja tankkasin auton. Täytyy sanoa, että täältä periferiasta on ihan saatanan pitkä matka Isolle lentokentälle. Ihan heti ei ajeta uudestaan. 

Joka tapauksessa kokemuksissaan lähinnä markettiosastoon keskittynyt lapsi osasi lentää kuin olisi koko ikänsä matkustanut. Lentokoneen laskeutuessa tytär nauroi ääneen.  Busseissa ja metroissa oli hurmattava kanssamatkustajia. Ei itkuja, ei kitinöitä. Reippautta, uhreutta, hymyjä ja höpötystä. 

Uhkarohkeilimme ja jätimme rattaat himaan. Hyvä päätös. Vuokrattuun kämppään kun oli kiivettävä 107 porrasta.  Reppu ja liina riittivät hyvin, edes metroaseman mekkala, katusoittaja korvan juuressa tai kiukkuisesti tööttäävä auto eivät herättäneet päiväunilta. Välipalaksi leipomosta hyvää ja hedelmä kauppahallista. 

Kaupunki-ilma tekee vapaaksi, tiedettiin jo keskiajalla. 

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että matka meni hyvin. :) Tervetuloa takaisin periferiaan, onneksi täältä pääsee välillä poiskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hinku pois on jo kova. Kotiäitiyden uuden rupeaman ekana aamuna kello 10 kasvatin jo komean elimen otsaan. Soittelen sulle kunhan kerkiän. :)

      Poista
  2. Oih, kiva että oli kiva reissu! Ilman rattaita onkin kätevämpi matkustaa (jos vaan voi niin tehdä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivassa reissussa harmi on se, että seuraavaa saakin sitten odottaa ja pitkään.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.