Lapsen nukutus on raskasta. Ei se karju, kun ei ole huutelijatyyppiä, mutta sängyssähulinaa kestää yleensä tunnin verran. Neidin saa kipata pötkölleen kymmeniä kertoja. Rakentavasti en ole saanut aikaiseksi edes selvittää mitä asialle voisi tehdä.
Läheisyysvajetta on puolin ja toisin. Tuntuu siltä, että vuosikkaiden perheissä siirrytään nukkumaan omiin sänkyihin ja jopa huoneisiin, yöimetyksiä lopetetaan ja unikoulutetaan. No ei meillä vaan. Yöllä tankataan niin maitoa kuin läheisyyttä. En jaksa nostaa lasta takaisin sivuvaunuunsa, hyvin se menee meidän välissäkin - potkii vaan niin pirusti. Hinkissä se on kiinni puolen yötä. Että jee! Hyvin toimii tämäkin.
Töissäkäynnin yksi ihanimmista anneista on se, että olen saanut viikonloput takaisin. Vapaalla on ihanaa viettää koko päivä lapsen kanssa. On touhuttu ja retkeilty ja käyty piknikillä ja ostoksilla - ja oltu ja öllötetty kotona. Puoliso oli tänään tyytyväinen käytyään minun ehdotuksestani veljensä kanssa kalassa. Meillä puolestaan oli hauska päivä vanhan ystävän ja uuden tuttavuuden kanssa. Huomiselle on suunnitteilla retki rannalle tai metsään - tai molempiin.
Lapsi liinassa marjastus on uusin projektini. Miten helkkarissa lapsen saa sidottua selkään siten, että meno on molemmille kohtuullisen siedettävää? En aio luovuttaa ennen kuin täydellinen marjastussidonta on hanskassa (siinä vaiheessa tuo on varmaan riittävän iso poimimaan marjansa itse).
Pyrin palaamaan laarille hieman nykyistä useammin vähintäänkin tyhjänpäiväisyyksiä jakelemaan. Tämän illan typot tarjoaa iPhone pimeästä makkarista. Nukahdus saavutettu.
Pikakommentti muuttolaatikoiden keskeltä. En muuten ikinä enää muuta tuollaisen vuosikkaan kanssa. Hel-vet-tiä. Ei ehkä ikinä saada näitä tavaroita paikoilleen ja kävellään aina kengät jalassa. Lapsi mustuu ihanasti, kun konttaa ja rymyää pitkin lattioita.
VastaaPoistaMä olen kade tuosta vieressä nukkumisesta. Oikeesti. Mut kun meidän jannu lähtee litomaan tuolta sängystä. Pistettiin se ekaa kertaa omaan huoneeseen - viime yönä ehkä 200 herätystä. Toisaalta tekee pahaa, mutta näin nyt päätettiin ja sillä edetään. Toiveissa saada (lapsen) yöuniin enemmän kuin ne yhdeksän tuntia, mutta viime yönä tuli kyllä huomattavasti vähemmän. Et voi olla, että taas kalahtaa omaan nilkkaan.
Mä olen ihan pirun väsynyt meidän nukutuksiin. Ne kesti meilläkin jossain vaiheessa hyvässä lykyssä 1,5 tuntia. En vaan pysty, pistän miehen asialle jos se vaan on kotona (eikä töissä). Ja kun tää meidän tapaus karjuu. Onneksi välillä saan tainnutettua tissillä (!) ja välillä ajoitus onnistuu, niin ettei tarvita kuin pari kippausta. Päivänukutukset on vielä vähän arvoitus tämän uuden kerrostaloelämän johdosta, pelkään tietysti pahinta. (Alan haikailla sinne töihin aika pahasti.)
Kannatetaan tiheämpää laarille paluuta (mut siis toki ilman paineita)! Ja tsemiä nukutuksiin, niitä vaan ei meinaa kestää. Teidän elo kuulostaa muuten kivalta!
Siis miten multa on mennyt ohi että sää oot käyny täällä kuikuilemassa. Oho ja mystistä. Oon varmaan tärkeenä poistellu ärsyttäviä twitterhuomioita postista ja sinne meni.
PoistaHyvä, että muutto on ohi - loputhan on lopulta hienosäätöä, joka on vittumaista, mutta toteutettavissa. Nakkaat kamaa pihalle samalla kun asettelet pakoileen, hyvin se käy vielä siinäkin vaiheessa.
Ai te iskitte pojan omaan kammariin?! Onko meno jo rauhoittunut? Miten sä kestät/jaksat? Siis muiltakin kuin kammarikantilta?
Nukutuksen muuten nykyään hanskaan mielelläni, mutta tuo mokoma on alkanut huutaa ihan helvetisti öisin. Taisin eilen ihan oksentaa väsymyksestä, mihin en olekaan pitkään aikaan kyennyt.
Älä stressaa mustasta lapsesta. Meillä on kaikki kamppeet aina ja ikuisesti ravassa kun on noi hurtat.