27.7.2013

Roinio

Vanha koulutoveri naapurikylästä saa loppuvuodesta vauvan - taitaa saada moni muukin samoilta nurkilta. Vikkelänä myin hänelle meille jo ihan liian heppoisan useaan otteeseen mainitun caboo-liinan. Hyvä jos pääsee käyttöön. Pieniä pitää aina kantaa ja kantoväline on siinä hommassa aika ihana.

Samainen ystävä on tulossa ensi viikolla hankintaansa hakemaan ja kysyi mahtaisiko meillä olla muuta myytävää ihan pienelle.

Pysähdyin. Mietin. Ja sieltä se hulluus iski. Eihän mitään voi myydä, koska ne ovat tyttären. Sehän saattaa vielä joskus tarvita koon 50 söpöjä pöksyjä ja sitä bodya, jossa se oli ihan tosipieni.

Pysähdyin jälleen. Järkiinnyin aavistuksen. Tyttären nukahdettua yöunilleen (voisko se -vittu- nukkua ne joskus vaikka vain viidessä pätkässä tms.) hiivin jemmalaatikoille ja siellähän ne olivat kaikki. Jemmalaatikoita tosin oli olettamani kahden lootan sijaan kolme plus kaksi muovikassillista talvirompetta.

Itku silmässä kävin sitten läpi ne kaikkein pienimmät läjittäen kolmeen läjään - lähtevät, säästettävät ja ehkä-pino. Melkein harmitti, että kaikki vaatteet oli huolellisesti pesty, ne eivät tuoksuneetkaan siltä pikkuvauvalta, joka vain oli ja öllötti ja joi maitoa ja kipisi.

Lähteväpino on korkea, hyväntekeväisyyspino minulla on jo toisaalla. Ehkä-pino on aavistuksen matalampi, voisi olla oikeasti järkevää luopua niistä koon 56 unihaalareista, mutta ne ovat oksettavan söpöjä. Säästettäviä on kaksi laatikollista. En ole varma mikä minuun on mennyt.

Kaiken keskellä sain itseni kiinni pohtimasta, voinko antaa/myydä eteenpäin lapsen ensimmäisen talvihaalarin? Tai sen loistavan fleece-haalarin, jota se käytti ainakin yhdeksän kuukautta (oli muuten hyvä haalari!)?

Minulla on keskiviikkoon asti aikaa järkiintyä. Joo, on meillä iso talo, muttei ehkä kuitenkaan niin iso, että voin varastoida kaiken, ihan vain nostalgianuuhkimistarkoituksessa.

On tietysti se toinenkin tarkoitus ja syy säilöä, mutta sille en anna vielä periksi. Se vasta olisi hullua.

12 kommenttia:

  1. Kannatan sitä toista syytä! ;D

    Meillä kävi neliviikkoinen vauva kylässä. Oli aika ihanaa huomata, että tän soutamisen ja huopaamisen jälkeen se ei sen kummemmin nostanut vauvakuumetta. Ihana oli mut kyllä tää kierukka tais olla ihan paras vaihtoehto tällä hetkellä. Jätän silti takaoven auki, vielä kerkeis... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on hyvä näin. Säilön mä kymmen vuotta sitten jonkun muuton yhteydessä suljettuja ja sen koomin avaamattomia pahvilaatikoitakin vintissä, kyllä sinne voi pientä vaatesta pinota.

      Mä en osaa ajatella, että kierukalla olisi mitään tekemistä toisen lapsen suunnittelun kanssa, se lähinnä normalisoi tilanteen. Kun on aina ehkäissyt tavalla tai toisella, paitsi silloin kun on päätös tehty, että saa lapsi tulla, niin olotila on lähinnä luonnollinen.

      Poista
  2. Mä pidän aika hyvänä ohjenuorana sitä, että säästää lapsen vaatteita vauvavuodelta vain sen verran kuin äitiyspakkauslaatikkoon mahtuu. Tosin se äp:n toppahaalari nielaisee siitä laatikosta aika hyvän osan, eli joudun ehkä tinkimään tästä periaatteesta... Ehkä.

    Ja ainahan voi hankkia niitä tyhjiösäilytyspusseja, jotka vie vähän tilaa kun niistä ensin imaisee imurilla ilmat pois. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä menin ja nakkasin sen kelalogolootan ensimmäisenä menemään kun se saatiin puretuksi. Olihan se kyllä aika iso. Hyvä kun muistutit tyhjiöpusseista, niissähän mullon talvikamppeetkin. Yhteen isoon menee pientä vaatesta varmasti parinkin vuoden edestä! :D

      Tingi toppahaalarista. Se oli kauhee. Ja todennäköisesti sopiva minityttärelle tänä talvena. :X

      Poista
  3. Juu tiedan tunteen, meilla ei ole edes varastotilaa ja tuntuu etta sekoan kohta pienien vaatepussien tunkemiseen milloin mihinkin kaapin perukalle ja lisaantyvien lelujen kaaokseen ja meillehan ei pitanyt tulla tata roinaa....ihan jarkkya, kamppa on kuin iso lelutalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ne lelutkin. Miten vuoden ikäisellä voi jo olla leluroinaa suunnilleen kuution verran. Eikä varmasti ole vähenemään päin.

      Mä oon kyllä sillai roinan perään, etten mistään minimalistisesta ja seesteisestä pesästä edes haaveile, mutta joku tolkku ois kiva. Apua. Eikös nykyään ole ihan ammattijärjestelijöitä?

      Poista
  4. Olen seurannut blogiasi pitkään ja luen joka kirjoituksesi, mut en oo vaan kommaillu mitään. Meilläkin varastotilaa on ihan mitättömästi ja sekin on täytetty kattoon asti. Meilläkin on käytössä äp laatikko ja tähän mennessä se on riittänyt mut ei varmasti riitä enää sit kun pitäis laittaa noi pieneksi menevät ihan liian ihanat ulkovaatteet sinne. Minullakin on käytössä kuparikierukka mut sen takia että mikään muu käyny vuotojen takia. Olen miettinyt että seuraava lapsi saa ehkä tulla sit kun tää eka yksivuotias on about 10 v. Raskaus ois ihan kiva mut toinen lapsi ei. Mut ei noista vaatteista vaan raaski luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas moi, kiva että oot seuraillut. Mä oon aika pahasti kahden vaiheilla ulkokamppeiden kanssa. Säästääkö vai laittaa kiertoon, mistä ne varmaan toki takaisinkin saisi, eihän näiden pienten talvikamat mene miksikään.

      Kymmenen vuotta ikäeroa kuulostaa ihan hyvältä. Itse aattelin kuutta, kun löysin itseni asian ääreltä. Tosin ikä tulee jossain vaiheessa vastaan meilläkin.

      Vaatteiden jälkeen huomasin tosiaan, että pitää miettiä seuraavaksi leluista luopumista. Ei oo heleppua.

      Poista
  5. Mä olen hamsteri. En oikein tiedä miksi mä jemmaan noita vaatteita, ehkä siksi että mun mielestä on ylisöpöä kun saan pukea miehen vanhoja (eivittuniiqoikeesti anoppi hoi!) vaatteita kersalle ja rypeä nostalgiassa.

    Ukko otti ja tipautti mut maan pinnalle kun taas laittelin pieniä vaatteita pois. "Roskiin", "eteenpäin" ja "säilytetään" pinot ovat olleet metodina. Nyt se vain irvisteli ja manasi, että eikö niitä ole jo säilötty. Jätkä itse halusi säästää tsiljoonittain minikokoisia huppareita ja farkkuja, nyt kilahti sitten kun koitin muutamaa vaatekappaletta viedä talteen. Komerossa lymyilee ääriään myöten täynnä oleva äp-laatikko ja yksi samankokoinen muoviloota. Mies kysyi, että eikö niitä ole jo tarpeeksi ja mä yritin alkaa sönkkäämään, että joka koosta pitää säästää jotain..

    .. mihin asti? Minikokoisilla vaatteilla on nostalgia-arvoa, mutta muksu on jo yli vuoden. Nyt vaatteet alkavat kulua ja hajota käsiin, kuka arvostaa 156cm kokoa olevia pilalle perstyneitä kollareita kahdenkymmenen viiden vuoden päästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on ihan kiva, kun anoppi roudasi meille puolison vanhoja vilttejä. Ne oli hyviä käytössä kun ei mielessäkään käynyt, että sellaisia voisi tarvita. Kasari on kasaria, mutta senkin pakon edessä sietää.

      Joka koosta pitää ilman muuta säästää jotain, mutta mä oon päässy lajittelussa vasta 50-56 asteelle (niitä oli -kaksi- laatikollista). Seuraavia kokoja piisaa myös. Ei hele. Mulla on yksi yläkerran sivukomeroista jo täynnä mun duunikamoja, kun niitäkin voi muka tarvita ihan äkkiarvaamatta (ihan niinku mut soitettais töihin ja nappaisin raikkaasti laatikollisen roipetta kainaloon ennen lähtöä).

      Meillä on käytetty jo koon 68 bodyja niin pitkään (ja edelleen) että alkaa olla aika todella käytetty kunto. Neiti kun on reenannut ruokailua ahkeraan, niin tahratonta vaatesta on jo haastava löytää. Niitä en ehkä säilö. Ehkä.

      Poista
  6. Mä oon pahasti myöhässä, mutta kun ei oo oikein yhtään ehtinyt syventyä blogimaailmaan. Meillä on tuolla pari laatikollista vanhoja kuteita, en oo itse asiassa edes pahemmin niitä lajitellut. Katsoin ne ekaa kertaa läpi (puolison varastoimat), kun sisko otti lainakuteensa takaisin. Mun pelastus on varmaan just noi lainakuteet: niihin ei jotenkin kehittänyt mitään tunnesidettä, kun tiesi, että ne eivät oikeastaan ole lapsen omia. Loput jääkin varmaan jemmaan, kun elättelen vielä pieniä toiveita siitä tokasta...

    Meidän käytetyin koko on nykyinen, hiljalleen pieneksi jäävä 74. Noita kuteita ei melkein edes kehtaa pistää eteenpäin, ne päällä kun on syöty, ryömitty, kontattu ja koluttu pihalla ja sen kyllä huomaa! Välillä ihmettelen, millaista kamaa esim. kirppareilla on - meillekin puolison ystävä toi pari kassillista poikansa vanhoja kuteita, jotka oli mun silmään niin tahraisia ja lähes loppuun kuluneita, että niitä ei melkein kehtaisi käyttää enää edes pihaleikeissä. Siinä sitten yritettiin näyttää tosi kiitollisilta, kun huomattiin vaatteiden kunto. Ja nekin kamat olivat alunperin menossa kirpparille.

    VastaaPoista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.