Maanantaina hurtta varasti sulamassaolleet lihat ja luumurskat (syövät raakaruokaa). Oksensi "kaiken" olkkarin matolle.
Tiistaina lapsi tuiskahti nurin, löi päänsä, liimattiin kasaan terveyskeskuksessa.
Keskiviikkona koiran kunto romahti. Täällä hevontoosassa ei eläinlääkäriä saa kiinni enää kahdeksan jälkeen MISTÄÄN. Sain kasvattajalta kipulääkkeet. Valvottiin yö.
Torstaina soitin aamusta viisi eläinlääkäriä läpi. Kukaan ei suostunut koiraa ottamaan: "menkää klinikalle x". No mehän mentiin. Siinä vaiheessa kun jätin koiran suolihuuhteluun toiseen kaupunkiin että ehtisin töihin, alkoi olla vähän heikko olo. Juuri ennen duuneja soi puhelin, lääkäri halusi leikkausluvan.
Tuli meinaan kalliiksi. Varsinkin näillä tuloilla. 500€ olisi saanut himaan kuolleen koiran. Siihen päälle muutama huntti, niin tuli elävänä kotiin. Sanotaanko nyt vaikka rakentavasti, että voi saatana.
Perjantai-iltana koira oli tuskainen. Annoin lisää kipulääkettä. Ei auttanut. Haava oli niin turvoksissa ettei saanut pissattua saati kakattua. Päivystävä lääkäri soitti navetasta spessureseptin apteekkiin, josta sen 7 minuuttia ennen sulkemisaikaa sain haettua. Nyt onnistuu ulostaminenkin, mutta voin kertoa että opiaattipäissään harhaileva koira on rasittava.
Lapsen tokaisu kiteyttää viikon: "ei aikaa äidin kanssa, aijjaij."
Voi elama! Kavin viime viikolla tuttavan kanssa tutustumassa taman lapsen takia yhteen tarhaan, kyselin huvikseni kokopaivaisesta meidan tenavalle JOS satun löytamaan töita, tarhan johtajatar sanoi etta tarha on auki 07-19 kun sellaiseksihan ne paivat aina venahtaa...onko mitaan jarkea ja apua.
VastaaPoistaNo ei kahdentoista tunnin päivissä ole mitään järkeä. Mulla on nyt niin vähän tunteja, että jää taas eläkkeet sun muut pikkujutut kertymättä, mutta mielummin näin.
PoistaVoi että! Mulla on kans eka työviikko takana (tai no, oon nyt vielä töissä...), ja alotettiin maanantaiaamu käymällä tk:ssa paikkauttaan Pikkuleijonan kuuppa. Isoveli löi puulelulla siihen vekin >:( Tiistaina putosi puhelin vessanpönttöön... Kuusi työiltaa ja yksi päivystysyö takana, huuh! Lapset kiukkuaa, kun en ole laittamassa nukkumaan ja tissit räjähtää tuntia ennen töistä pääsyä, mutta muuten tää on ollut täydellistä hermolepoa ;)
VastaaPoistaTsemppiä! Toivottavasti koira paranee pian <3
Voi kiesus teilläkin. Naama on siitä kurja, että se veren määrä on uskomaton. Töissä on jopa yllättävän kivaa, mutta totuttelua se vaatii kyllä.
PoistaKoira on jo huomattavasti parempi. Oma katkeruuteni sitä kohtaan on tosin kasvussa. Heihei ilmalämpöpumppu/uusi sohva/viikko jossain reissussa. Grrrr.
Oi apua mikä eka viikko, kaukanaa haaveitten seesteisestä elämästä ja pehmeästä laskusta... Tästä ei päästä kuin ylöspäin, kunhan saisit kurottua ensin sen univelan kiinni ja mikäs siinä on töitä tehdessä ja eläinlääkäreitten laskuja maksellessa.
VastaaPoistaEi ihan mennyt nappiin, toka viikko onkin mennyt totutellessa uudelleen työntekoon - ihan ajatuksen kanssa. Ehkä suurin shokki on kuitenkin se, miten olla toisten aikuisten kanssa monta tuntia päivässä LÄSNÄ ja käytettävissä ja ohjaamassa edes johonkin suuntaan. Pitkän yksinäisyyden päälle siinä on haastetta.
Poista