Palapelejä

Viikonlopun kunniaksi ajoin edestakaisin jokseenkin sylettävänpituisen matkan Tampereelle äiteen kanssa. Ihan kiva, loppumatkasta tosin melko kivuliasta. Nyt on kersalle tavaraa, jota ilman se tuskin pysyisi hengissä.

Matkaa on suunniteltu jo pitkään, mutta perjantaina kirjeellään ilahduttanut verohallinto antoi viimeisen potkun perseelle (mätkyt olikin kolme kertaa ounasteltua lievemmät).

 Puolisokin oli innoissaan, kun pääsi talonsiivoamiselta ja lastenhuoneen tapetoinnilta kasaamaan ikealaisia palapelejä lauantai-illan kunniaksi.

Ohjekirjassa on 24 sivua. Kohta mahtuu roinaa laatikkoon! 

Itse olen tyytyväinen hirvittävästä rahanmenosta huolimatta (saako kersan kuluja vähentää 2012 verotuksessa?). Olen oleskellut samassa tilassa toisten tulevien äitien kanssa ilman suurempaa ahdistusta ja jopa joukkoon sulautuen. Onko ratkaisu sosiaalisen äitiyden -kammoon todellakin siedätys?