Minä olen erehtynyt hirvittävän syvästi. Syynä on kokemattomuuteni - olen aiemmin ostanut tontin vain kerran ja silloinkin kaiken hoiti välittäjä pankin kanssa.
Olen siis elellyt siinä käsittämättömän naiivissa tilassa, että minulle kerrotaan maapalan hinta, jonka maksan kun allekirjoitan kauppakirjan. Tuolloin saan palasen omistukseeni. Vähän niinkuin autokaupassa. Näin ymmärsin myös keskustellessani useampaankin otteeseen teknisen viraston edustajan kanssa puhelimitse. Summa alle 200 neliön nokkos-vuohenputki-risukasa-kompostista on mielipuolinen. Se ei kuitenkaan riitä. Päälle tulee lainhuudatuskuluja. Lisäksi on maksettava lähes 1000 euroa lohkomiskuluja. Että ei saatana.
Kaiken tämän opin vieraillessani teknisessä virastossa herra Herran, jonka suomenkieltä ymmärtääkseni jouduin ponnistelemaan varsin kovasti, luona. Hän ei osannut vastata kysymyksiini tai ei niitä ymmärtänyt. "Se tontti nyt rakennuskieltto." Selevä. Se oli jo tiedossa. Kysymys kuului paljonko saan rakennuslupaa kun koko tontti on kasassa. Että tunkekaa elävät ja toimivat kaksikielisyytenne jonnnekin, missä joku niihin vielä viitsii uskoa.
Kaupunki saa siis mielestäni ihan rauhassa pitää edelleen tuon 188 neliön tunkion, jota aion tästedes nimenomaan tunkiona käyttää. Sitä kun ei muille voi myydä ja toisten käyttöön ei saa luovuttaa. Olisin mielelläni ostotapahtuman jälkeen ihan pikku kaivinkoneella maapalan tasoittanut ja ottanut sievänä käyttöön, unohtamatta Berliner Mauer -tyyppistä aitaratkaisua naapurin junttilandian peittämiseksi, mutta antaa olla.
Kotikaupungissani tulee myyntiin parin seuraavan vuoden aikana noin 400 uutta tonttia. Teollisuusalueita avataan kaksi ja yhtä vanhaa kehitetään. Elinkeinoelämää on tuettava, julistetaan kaupungintalolla, röyhistetään rintaa ja nostetaan kaupunginjohtajan palkkaa 500 euroa kuukaudessa. Samaan aikaan opettajat lomautetaan, lapsille ei ole riittävästi päivähoitopaikkoja, kotihoidontuen kuntalisä on jo kauan sitten lakkautettu ja suomenkielisille lapsille ei ole esikoulutiloja.
On tämä saatana melkoinen lapsiperheiden onnela. Paikkaa tosin mainostetaan seuraavin, innostavin iskulausein (joissa on mielestäni jokaisessa kieli jotenkin päin helvettiä):
"Täällä asuu laatu"
"Koti on missä sydän asuu"
Alan varovaisesti kiinnostua siitä keskisuomalaisesta kunnasta, joka mainostaa itseään nimenomaan lapsiperheille uskomattomalla valttikortilla: "Meillä on uusi ja homeeton koulurakennus." Ei hassumpaa ja ainakin rehellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.