Tilannetaju

Elämä on melkoisen pitkälti sosiaalista. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu toki toisten kanssa kommunikointi, mikä usein sisältää kysymyksiä ja niihin vastauksia. Tilannetajua ei ilmeisesti myydä kaupassa ja monelta se on jäänyt myös perimättä.

1. Saako kysyä mikä oli kuolinsyy?
 - Tähän vastaan yleensä kysymyksellä: Vaikuttaako se jotenkin lopputulokseen? Sosiaalipornoa saa ihan pikkurahaa vastaan lähikaupasta vaikkapa Seiska-lehden muodossa.

2. Onko se tyttö vai poika?
 - Mielestäni kysymys käsittämättömimmästä päästä. MITÄ VITTUA SE KENELLEKÄÄN KUULUU ellen itse tee aloitetta kertoakseni. Pikkuvauvan sukupuolittaminen ärsyttää, mutta onhan se toki tärkeä tieto. Jos poikavauvan pukee pinkkiin, siitä voi tulla homo. On siis syytä olla varovainen. Ja tyttövauvasta voikin tulla ihan mitä vaan jos sitä EI pue pinkkiin. Esmes ruma.

3. Miksi sinä ei laitta abortti jos sinä ei iloinen?
 - Kysymys, joka poiki muun muassa hallintokantelun paikallisesta terveydenhoitolaitoksesta. Kyllä kannattaa ehdottaa puhelimitse onnettomalla suomen kielellä raskauden keskeytystä naiselle, joka on 15 viikkoa raskaana ja täysin puun takaa masentunut ja varovaisesti hakemassa apua tilanteeseen. Masentuneena kun ilon tunteminen on jokseenkin haastavaa. Toisaalta - kiva, että ratkaisuja on.

4. Onko se toivottu / suunniteltu?
 - Jälleen hoitoalan ammattilaisten - muun muassa parin kätilön ja lääkärin suusta. Onko sillä tässä vaiheessa (n. rv 30) jotain merkitystä?
Edit: Raskaus oli erittäin toivottu ja suunniteltu. 

5. Mikset opiskellut lääkäriksi kun olit niin hyvä koulussa?
 - Se fiksumpi utelu. Mahdollisesti siksi, että olen ainakin jossain vaiheessa elämää kokenut olevani jokseenkin kykenevä toimiviin vuorovaikutussuhteisiin.


Tilannetaju tuntuu olevan erityisen vaikea asia edesmenneen isäni sukulaisille. Hautajaisissa isäni veli, joka ei pitänyt minkäänlaista yhteyttä vainajaan ainakaan kymmeneen vuoteen, videoi koko spektaakkelin kysymättä lupaa. Videokamera + hautajaiset + lähiomaisilta luvan tiedustelu kuulostaa minun korvaani yhdistelmältä, joka on melko selkeä. Mutta ei.

Mahansilittelijöihin en edes jaksa puuttua. Vastenmielistä.

Mua vituttaa tänään niin ettei veri kierrä. Onneksi puoliso tajusi paeta paikalta.

Kulttuurista

Tällanen vissiin pitää olla ainaski tässä kylässä jos meinaa tehdä lapsen. Ainakin kysyntä on huimaa alueen fb-kirppisryhmissä ja hinnatkin kovia. Oletettavasti siis ohjeistusta kaivataan, kun suhde omaan kehoon on mitä on.

Mää en ymmärrä. Tai vaan osaa. Enkä halua edes miettiä mikä olisi lähipiirin reaktio jos tuollaisessa julkisesti pyörisin.
Tarkempi perehtyminen asiaan osoitti, että isukeille on ihan yhtä hassuja paitoja, joissa tekstinä Pappa. Tosin pappa lukee rinnuksissa, mikä ei mielestäni ole kovin loogista.

Ilo & angstaus

Pitkäperjantai on aina ollut loputtoman tylsä. Joskus kai oli aika, kun kyseistä vapaapäivää saattoi viettää krapulassa, muttei se sen lyhyempi saati hauskempi ollut. Koska herään joka tapauksessa - vapaapäivä tai ei - viimeistään seitsemän jälkeen (juostuani vessassa vähintään kolme kertaa yön aikana), päivät ovat varsin pitkiä.

Päivän pituuteen voisi kaiketi vaikuttaa valitsemillaan aktiviteeteilla. Olen keskittynyt katselemaan töllöä (aamusta vanhaa ER:ää dvd:ltä, sen päälle Simpsonit maratonia jne.) sekä ruokailemaan reippaasti. Luonnollisesti puoliso valmisti ruoan ja leipoi. Kiukuttelin, kun kakku paloi. Puoliso myös käytti nuoremman koiran metsässä lenkillä ja hioo parhaillaan tulevan lastenhuoneen seiniä, jotta voimme mukavasti hoitaa parisuhdetta tapetoimalla.

 Päivä on siis pitkä jos syö, kyttää teeveetä ja tietokonetta sekä nukkuu. Harkitsen hinaavani vanhemman koiran lievälle tepastelulenkille. Lähtöä hidastaa kuitenkin epämääräinen ahdistus ulkoilmasta sekä tieto siitä, että jos siirryn turhan pitkän matkan päähän kotoa, en pääse sohvalta ylös loppupäivänä ja saan itkien ja huutaen kääntää yöllä kylkeä ja vääntäytyä vessaan varsin hitaasti.

Neuvolasta saadussa Libero-firman neuvontakirjassa sanotaan: Yli puolet kaikista raskaana olevista naisista kärsii alaselän kivuista tai lonkkakivuista. Joillakin kipu on niin voimakas, että he kokevat sen heikentävän elämänlaatuaan. Opus jatkaa: Liikunnan on osoitettu lievittävän selkäkipuja ja lonkkakipua. Minä jatkan: paskaa. Ja kuka näitä kirjoittaa? Ja kenelle näitä kirjoitetaan? Ja miksei missään kohdin mainita lähdettä?

 Ensinnäkin, kun neuvolasta vaippafirman mainoskirjanen juhlallisesti ensimmäisellä virallisella käynnillä tulevalle äidille ojennettiin, kertoi harjoittelija kyseessä olevan kaikista parhaan oppaan ikinä. Okei. Minusta tuo opas heikentää elämänlaatuani. Samoin se neuvolan harjoittelija (joka tosin puhui kelvollista suomea, mikä oli hämmentävää). Kyseisessä oppaassa esitellään kuvituksena muun muassa ylipainoinen äiti, jota voidaan onneksi kuvatekstin mukaan kouluttaa neuvolassa pudottamaan painoa.

 Joka tapauksessa, uloslähtöä on harkittava, sillä raskausaikana tulisi ulkoilla vähintään 180 minuuttia viikossa (ja leivän päällä tulee olla vähän margariinia, mutta vain yksi viipale vähärasvaista max 17 % juustoa). Syystä tai toisesta en raskausaikana ole juuri onnistunut hahmottamaan isoja kokonaisuuksia vaan tarrautumaan tyrkytettyihin nippelitietoihin, joista revinkin sitten vitutusta varsin tehokkaasti. Kokonaisuuksien hallinnan heikkous hieman häiritsee työrintamalla, jossa nimekkeenä on koordinaattori, mutta toistaiseksi on selvitty. Jopa rasvaista juustoa vetämällä.

 Lastenhuoneen tapetti on tapettitehtaasta. Sen nimi on ilo. Tulen palaamaan iloon. Mielenkiintoinen pieni sana, joka on poikinut paljon pahaa. Tosin myös hupia.

Täytynee tarkistaa, että puolisolla on hengityssuojain.