Ompelin tyttärelle pöksyt. Tein siis lähempää tuttavuutta melkein nelikymppisen singerini kanssa ja ompelin pöksyt. Meni koko päivä ja tuli hiki ja kauheesti virheitä, mutta nytpä ei olekaan sitä kuivakkaa opettajaa virheitä syynäämässä ja nitisemässä. Liian isot ne on ja kumman muotoiset, mutta jostain on aloitettava! Laskin etten ole trikoota ommellut kuuteentoista vuoteen. Kiitokset vielä sinne peruskouluun!
Kilpparipöksyt |
Menetin myös huuto.net-neitsyyteni. Se oli jokseenkin kivutonta. Kaupat lukkoon lauantaina, paketti kotiin tiistaina. Ihan mahtavaa! Ostin siis tyttärelle syöttötuolin. Sellaisen, jota lapsena muistan kaupungin ensimmäisessä pizzeriassa katselleeni ja haaveilleeni kun sellaisessa saisi istua leikkimässä. En ollut kovin vanha!
Syöttötuoli ja kauhea keittiön lattia sekä paskaisia pannulappuja. |
Syöttötuoliin en ole ajatellut tytärtä asentaa ennen kuin se sen 6 kk täyttää ja kiinteät aloittaa. Syntymäpäivälahjaksi toivoin Minä syön itse -kirjaa, joka ilmestyi samana päivänä kun vanhenin. En ole saanut luetuksi kuin parisenkymmentä sivua, mutta tykkään tekstistä ja asiasta. Luonnollista asiaa ei ole pilattu ihmeellisyyksillä ja taikatempuilla ja syyllistämisellä. Varmuuden vuoksi täytynee lukea myös fundamentalistisempaa kirjallisuutta, sillä mikä voikaan olla haastavampaa kuin lapsen ruokkiminen (siitä on jotenkuten ihan jokainen kaiketi selvinnyt).
Näin. Käytiin päivällä tyttären kanssa kyläilemässä naapurikylässä. Siellä poksahtaa marraskuussa poika maailmaan, emännällä oli jokseenkin tukala olo. Virkisti. Kunnes muistin, että huomenna on se neuvola.
Edit. Vaikuttaakohan neuvola-angstaamiseeni se, että muun muassa keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri on minulle neuvonut, että valehtele sitten neuvolassa. Eipä oikeastaan vaikuta. Eiköhän tuon tajua jokainen ihan itse.
Edit. Vaikuttaakohan neuvola-angstaamiseeni se, että muun muassa keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri on minulle neuvonut, että valehtele sitten neuvolassa. Eipä oikeastaan vaikuta. Eiköhän tuon tajua jokainen ihan itse.