Oli taas neuvolapäivä. Mulla otti ja kilahti.
Jos lapseni motorista kehitystä on luonnehdittava: "Kun se ei osaa vielä ryömiä vai onko se muka oppinut konttaamaan"- virkkeellä, meikäläisen sietokyky tulee mittansa päähän. Ja tuli. Annatin. Eukko nakkeli niskojaan. "Tehkää ihan miten tykkäätte". "No niin kyllä tehdään."
Hieno on lapsiperheiden tukipalvelu, jossa lähdetään alusta saakka siitä olettamuksesta, että äiti ja isä haluavat jarruttaa ja haitata lapsensa kehitystä - ja toisaalta tunnutaan olettavan, että mitä nopeampaa karkeamotoriikan kehitys on, sitä parempi. Näinhän se menee koulussakin, ei nopsasti lukemaanoppineille mitään palkintoja jaeta, reippaille juoksijoille sen sijaan kyllä.
Minä en suostu tulemaan enää kertaakaan tuosta saatanan valvontainstituutista himaan itkien. Lääkärin mukaan lapsen kehityksessä ei ole mitään huolestuttavaa. Hoitsu tuntuu olevan toista mieltä. Onneksi aikuisena ei tarvitse maata alasti lattialla loisteputkilamppujen alla keski-ikäisten naisten tökkiessä kylkiin, että miksei se nyt käänny. Lääkärin mukaan lapsen kehityksessä ei voi asettaa päivämääriä, jolloin jokin taito pitää olla hanskassa.
Kieltäydyin ottamasta vastaan ylimääräistä neuvolakäyntiä. Hoitsulla repesi. Pitää kuulemma fysioterapiaan, että lapsi oppii ryömimään ja liikkumaan. Lapsi on kahdeksan kuukauden ikäinen. Kerroin ottavani yhteyttä mikäli olen sen kehityksestä huolissani. Olisin voinut suhtautua toisin, ellei minulle olisi asiaa tyrkytetty ensin kertomatta syytä - ja syytä tivattuani sain tosiaan naamalle tuon "Kun se ei osaa vielä ryömiä vai onko se muka oppinut konttaamaan" - kommentin.
Mulla on tosi paska olo. Kai mun lapsi sitten on huonompi kuin toisten, kun se ei osaa ryömiä. Mun mielestä se on iloinen ja aktiivinen ja pohtivainen, mutta kai siinä on jotain vikaa. Hienoa, että vierailu valtiolliseen tukipalveluun saa äidille tällaisen olon. Kauankohan tällä erää ottaa, että tyytyy taas luottamaan omaan lapseen ja sille ominaiseen tahtiin.
Voi stna taas mitä juttuja sillä tädillä. kahdeksankuisista ei minun käsittääkseni ryömi vielä kovinkaan moni (tosin en ole terkkari!).
VastaaPoistaJa sen punaisen jumppamaton kaivaminen oven avautuessa esiin on hiton ärsyttävää. Sitten lasta siihen selälleen ja houkutellaan sitä pyörimään ja liikkumaan. En tykkää.
Kaverin lapsi joutui lääkäriin kun ei 6kk iässä osannut kääntyä, viikkoa myöhemmin lapsi teki sen sitten.
Teidän tyttö on täydellinen ja kehittyy kyllä juuri hyvään, omaan tahtiinsa <3
Tehdään asiat miten halutaan ja otetaan lasten syytökset vastaan sitten viidentoista- kahdenkymmenen vuoden päästä ;)
Jooei. Se punainen, jotenkin tahmainen matto on painajaismainen. Lapsi on siinä jotenkin orvon oloinen keinovalossa ja hämillään eukon lirkuttaessa korkealta ja kovaa.
PoistaPuoliso jo mietti pitääkö sinne viedä videoita tuon liikkumisesta. Ilmoitin ettei pidä.
Allaolevan nappasin MLL:n sivuilta... voit vaikka kopsata eteenpäin sille teidän neuvolaidiootille :)
VastaaPoistaTiivistelmä 0-1 -vuotiaan kehityksestä
0–2 kk
Vauva katselee vanhempiaan tarkasti ja matkii aikuisen ilmeitä.
Ensimmäinen hymy annetaan vanhemmalle n. 6 vk:n ikäisenä. Samoihin aikoihin itketään ensimmäiset kyyneleet.
1–2 kk:n iässä vauva nostelee päätään vatsalla ollessaan.
2–4 kk
Vauva nojaa vatsamakuulla kyynärvarsiinsa.
Hän tavoittelee leluja ja yrittää tarttua.
Lapsi jokeltelee ja kujertelee 2–3 kk:n iästä alkaen.
3–4 kk:n ikäiset ovat kiinnostuneita muista lapsista, 4-kuinen nauraa ääneen ja voi kiljua riemusta.
4–6 kk
Vauva tarttuu esineisiin kahdella kädellä ja vie ne suuhunsa.
5–6 kk:n iässä lapsi kääntyy selinmakuulta kyljelleen, siitä kohta vatsalleen ja pian myös päinvastoin.
Ensimmäinen hammas puhkeaa tavallisimmin alas eteen 4–8 kk:n iässä.
6–8 kk
Lapsi ojentaa käsivarsiaan päästäkseen syliin, osoittaakseen esineitä ja näyttääkseen, mitä on kädessä.
6–9 kk:n iässä on vierastamisvaihe. Lapsi alkaa pelätä muita kuin vanhempiaan ja eroa vanhemmistaan. Vaihe kestää voimakkaimpana 3–4 kuukautta. Vierastamisen ajoittumisessa ja vahvuudessa on yksilöllisiä eroja.
Vauva istuu ensin tukea vasten tai käsiinsä nojaten ja ilman tukea 7–8 kk:n iässä.
8–10 kk
Lapsi ymmärtää ensimmäisiä sanoja n. 9 kk:n iässä.
Lapsi oppii ryömimään ja sitten konttaamaan.
9-kuinen seisoo tukea vasten, opettelee itse seisomaan nousua, osaa poimia pikkuesineitä peukalon ja etusormen avulla (pinsettiote).
10–12 kk
Ensimmäiset omat merkitsevät sanat ilmaantuvat n. vuoden iässä.
Lapsi oppii seisomaan ilman tukea ja kävelemään tuettuna, joku ottaa jo ensiaskeleita.
Lapsi harjoittelee lusikan käyttöä ja sukkien riisumista.
Mä oon vältellyt näiden lukemista, koska tiedän, että paineistun (hölömö), mutta just tätä listaa olen välillä ihmetellyt ja ollut tyytyväinen, että jee - jälkikasvu on keskivertoa.
PoistaEhkä näillä idiooteilla on kehityksestä jotain salaista tietoa, josta me tavikset ei tiedetä mitään.
No onneks lääkäri on kuitenkin sitä mieltä että kaikki on ok. En tiedä mikä teidän neuvolatädin ongelma on, mutta tahdikkuudesta häntä ei voi kehua. Iso halaus sinne ja voimia.
VastaaPoistaMeillä ikinä edes mitään jumppamattoja ollu neuvolassa. Luottivat mun sanaan siitä mitä lapsi osaa, eikä kertaakaan stressattu sillä mitä sen pitäisi osata.
Nlalääkäri on ihan hyvä tyyppi. Sille annatin th:n käytöksestä - eihän se tietenkään voi toisen yli kävellä, mutta oli vaivautunut ja selitti, että mitään hätää saati kiirettä ei ole. Ihan kiva, mutta kun puukko on jo lyöty selkään, on sitä paha irrotella jälkiä jättämättä.
PoistaMä tiedän olevani asiakkaana hankala, mutta luulisi, etten tuon eka vastaansanoja ole. Onneksi tällekin ketutukselle voi viimeistään vuosien päästä kohauttaa olkia ja naureskella.
No eipä tuo meidän 8-kuinen vielä ryömi. Neovolassa todettiin kehityksen olevan ikätasolla. Isoveli alkoi ryömiä vasta 10-kuisena. Käytiin fysioterapeutilla ja normaaliksi todettiin. Hyvin kiteytit, että vain urheilu on se, josta palkitaan. Vaikka ois todistus täynnä kiitettäviä, niin se ei merkkaa mitään. Mut jos olet hyvä liikunnassa, niin se on niiiin hienoa. Niin ja mä imetän myös vielä, kun tuo kersa ei pulloon koske. Et senkin voit kertoo sille terkkarille.
VastaaPoistaJoo, jännä että tällä erää ei kommentoitu imetystä. Ilmeisesti aina pitää kuitenkin kommentoitavaa olla. Mä oon oikein miettinyt, että onko se täti aavistuksen yksinkertainen vai ilkeä - jälkimmäinen se on. Ja se on lapsen kannalta vastenmielistä. Onko lapselle hyvä, että mulla on epävarma olo? Toivottavasti hänelle on jäänyt hyvä mieli.
PoistaOn kyllä jännä, että maailmalla on muitakin kasikuukautisia, jotka ei ryömi ja joita imetetään. Minkähän verran muuten fysioterapeutit pyörittelee silmiään näiden lähetteille? Kiinnostaisi kovin.
Siis taasko se piti lasta sillä jumppamatolla lattialla? Mitä hittoa?! Ei meilläkään mitään jumppamattoja oo ollut, on vaan kysytty, että onko oppinut jotain uutta ja that's it. Ihan pelle koko terkkari!
VastaaPoistaHyvä pointti tuo liikunnasta palkitseminen. Tuli jotenkin oikein vilunväreitä koko koulujärjestelmästä. Mähän olin motorisesti ihan tumpelo enkä oppinut edes lukemaan helpolla tai nopeasti - silti musta mielestäni kehittyi ihan kelpo ihminen, vaikkei sitä ehkä koulumenestyksestä ja opettajien palautteesta olis aina voinut uskoakaan. En muuten myöskään ikinä oppinut konttaamaan vauvana.
No siellä lattialla taas pyörittiin ja tungettiin lapsen nokan eteen leluja ja voivoteltiin. Eikä mene perille vaikka toistellaan, että se KIERII kotona huoneesta toiseen.
PoistaMä kerran kysyin yhdeltä voikkamaikalta, että eikö se näe siinä mitään kummallista, että joidenkin urheilukisojen jälkeen pitää koko koulun kasaantua jumppasaliin kun nopeasti juosseille ja korkealle hypänneille jaetaan mitalit kaulaan ja taputetaan ja pidetään puhe. Sen mielestä se oli tosi jees ja jopa kannustettavaa toimintaa. Kun kysyin, miksi vaikka ekaluokkalaisille ei pidetä koko koulun voimin lukukekkereitä, se ei osannut vastata - oli tyhmä ja järjetön kysymys.
Mä en myöskään kontannut vauvana. Hetken ryömin ja läksin kävelylle.
Voi angsti.
VastaaPoistaMä haluaisin nyt muistuttaa sua siitä, että oma esikoiseni ei ikinä oppinut ryömimään eikä edes nousemaan istumaan. Eikä konttaamaan.
Hän oppi komentamaan vanhempiaan, jotka kävivät kiltisti nostamassa herran istuma-asentoon, jossa tämä sitten tyytyväisenä kekotti jo hyvin varhain. Ja josta myös pääsi liikkeelle pyllyä raahaten ei-ortodoksisin menetelmin. Ja kävelemään sitten vasta kun se sujui kaatumatta ja kätevästi, eli siinä 14 kk iässä.
Jotkut lapset eivät näe ähräämisessä pointtia, niitä kiinnostavat ihan eri jutut. Ja se on hyvä niin.
Saman tyypin velihän sitten käveli jo 9-kuisena ja laski liukumäkeä puistossa yksivuotiaana, mutta hän pelaakin nyt jääkiekkoa ja siitä kannattaa olla huolissaan. Ai niin, hän aiheutti kovasti huolta olemalla vain 72 senttiä pitkä siellä liukumäessä juostessaan.
Joku henkinen eriste sun ja neuvolan väliin pitäis saada, joku sellainen että sanotaan siellä mitä vaan niin sä pystyt luottamaan siihen että asiat on kunnossa ja olemaan zen.
Niin ja tää kolmas jota aina kävit haistelemassa... mä ne edes muista mitä vikaa siinä on ollut, mikä kertonee siitä, että vasta kolmannen kohdalla mua on lakannut kiinnostamasta mitä mieltä lapsesta ollaan - silloin kun mitään oikeaa hätää ei ole.
PoistaAi no, se ei meinannut tehdä niitä nelivuotisneuvolan tehtäviä ollenkaan, käänsi vaan tädille selän. Jousuin siinä neuvolakelpoisesti esittelemään kasvattajanlahjojani sen pimatsun edessä. Nahka parkkiintuu. Käynnit harvenee, haastetaso nousee.
Mulla on oikein hyvin takaraivossa, että teitin esikoinen touhusi vähän toisinpäin ja olen edelleen vähän pahoillani sen keskimmäisen orastavasta lätkäurasta (jonka 9 kk pituutta me ei päästä lähellekään - jaiks).
PoistaJärki sanoo tietenkin, että aivan sama, mitä joku muija mun lapsesta on mieltä - puhumattakaan siitä, että se saa meikäläisestä ajatella ihan mitä vaan. Ammattitaito ja sen mahdollinen heikkous tulee peliin siinä kohden, kun sen suusta alkaa päästä asennetta.
Kai se menee niin, että ekan (ja todnäk ainokaisen) kanssa on epävarma. Kuka ei olisi? Peruskiltiksi kasvatettu ja auktoritteetteja kunnioittamaan tietenkin myös. Sitten sitä auktoriteettia esittää tämä täti, joka haistaa epävarmuuden ja käyttää sitä aika häikäilemättä hyväksi. Aivossa soi mantra "annaollaannaolla", mutta kuitenkin oman lapsen arvostelu ottaa lujille. Aina.
Eihän kukaan (toivottavasti) vaikkapa koulusta soita vanhemmille: "Moi täältä koululta. Aateltiin katella teidän kersan tilannetta erkan kanssa, kun ei se osaa edes lukea."
Niin, se oli siis 72 senttiä yksivuotiaana. Ja joutui sydänkäyrään, hikikokeeseen, pissatestiin, verikokeeseen yms. Ei vikaa.
PoistaMutta ihan tosi, kyllä se sama jatkuu tässä systeemissä myöhemminkin... päiväkoti, kouluterkka, koulu, hammashuolto. Aina sitä saa kokea olevansa vähän vajaa äitinä.
Tuttu kertoi pojastaan, jota erkkaope oli siirtämässä pienryhmäopetukseen koska se ei pysy kärryillä. Joo, poika on vähän hidas reagoimaan ja unelmoi, mutta saa kokeista kymppejä. Koulusta uhattiin myös lastensuojeluilmoituksella, koska vanhemmat kieltäytyivät tuesta, mutta uudella rehtorilla oli onneksi enemmän järkeä päässä. Ja joo, toi pienimmäinen ei osaa käyttäytyä pk:ssa ja aina siitä tulee sanomista.
Sopeutuvana realistina kehotan kasvattamaan niin paksun nahan kuin voit, viittaamaan kintaalla aina kun mahdollista, pitämään omasi puolta mutta valitsemaan tarkkaan mihin taisteluun lähteä. Enimmäkseen kannattaa kohauttaa olkiaan ja vähän esittää - ihan itsen takia.
Pusu ja hali.
Systeemissä saa muhia ja yllättävän hyvin osaan hymytä kiltisti, hengitellä syvään ja antaa paukkua korvasta toiseen ja pihallekin (ihan tosi :)), mutta ajoittain mitta tulee täyteen. Ja koulumaailmasta ainakin tietää, mitä ja ketä siellä on duunissa - voi apua.
PoistaJa ei mulla ole mitään sitä vastaan, että aito huoli tuodaan esille - tavassa ja aitoudessa se pointti piileekin.
Voi paska, ei ole varmaan mitaan mahiksia vaihtaa sita terkkaria toiseen? Taalla ei ole koskaan kovin tarkkaan tutkittu mitaan osaako lapsia hyppia pomppia ja tehda sita sun tata, ihan perusjutut on katsottu eika ikina mitaan negaa ole sanottu, ei kylla ryöminyt koskaan. Taalla kaydaan kylla aina lekurin luona ja hoitaja ottaa vaan kriittiset mitat ja antaa rokotukset. Ihan epaammattimaista kaytösta teidan terkkarilta, tarkoitushan olisi tukea ja tsempata eika mollata. Yrita unohtaa koko tyypin jutut.
VastaaPoistaKai sen voi vaihtaa. Ajattelin sitä vuoden rokotusaikaa varatessa pyytää jotakuta toista. Hankaluutena on toki se, että tämä on paikkakunnan ainoa suomenkielinen, mutta voisin antaa periksi ja laittaa isännän äidinkielellään asialle. Tämän rouvan luona emme kuitenkaan aio enää asioida.
PoistaMä oisin oikein tyytyväinen just siihen systeemiin, että joku mittaa lapsen ja rokottaa. Hymyilee nätisti. Lekuri kattoo tarkemmin. Valmis. Saa ottaa yhteyttä jos on huolta ja siihen suhtaudutaan asiallisesti eikä epäillen.
Unohdusprosessi on käynnissä. Yleensä sitä vauhdittavat kohtuulliset yöunet. :)
Meillähän tarjottiin fysioterapiaa vaihtoehdoksi jo varmaan 5 kuukauden ikäisenä. Ei sitten kuulemma tarvittukaan sitä, kun jäbä ei ollutkaan niin toistaitoinen- ja puoleinen kuin pahimmillaan vaikutti.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan kuulemma ryöminyt taikka kontannut ja poika näyttää olevan ihan samanlainen. Se käskyttää meitä nostamaan hänet istumaan ja komentaa meitä antamaan kädet tueksi, jotta hän voi nousta seisomaan. Jonkinlaista ninjaryömimistä se harrastaa vain äärimmäisen hädän ja jumalattomien desibelien voimalla. Ikää on nyt 8kk. Ei sitä kiinnosta ja ei taatusti käänny mihinkään suuntaan jos joku vieras neuvolantäti tökkisi ja houkuttelisi.
Kuultiin jo, että olisi tärkeää oppia ENSIN konttamaan, koska vuorotahtisuuden varhainen oppiminen olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta aivopuoliskot oppisivat toimimaan synkassa, jolloin ei ilmenisi oppimishäiriöitä myöhemmin.
Että älä huolehdi, ilmeisesti meilläkin on motorisesti toispuoleinen, liian iso lapsi, joka ei koskaan opi lukemaan ;D Ihmetyttää, että kuinka kaikki edellisten sukupolvien edustajat ovat oppineet normaaleiksi ihmisiksi jopa liikkumisen saralla kun ei näin ihanaa syynäyssysteemiä ole ollutkaan. Vai oisko se sitten vaan niin, että jokainen ajallaan sama mitä se neuvolan täti sanoisi.
Ilmankos mä sairastelen näitä masennuksia ajoittain kun en oo koskaan oppinut konttaamaan. Mua ahdisti ihan jumalattomasti kun ei lapsi kääntynyt - ei sitten millään (vaikka toisten lapset kääntyi jo kuusiviikkoisina, joojoo), nlastakin sen perään kyseltiin - taisi olla samoihin aikoihin kuin teidän fysioterapiat. Sillä sekunnilla kun hellitin ja totesin, että antaapa olla, niin lapsi pyörähti.
PoistaMeillä osataan kauheen kivasti kertoa ääntelemällä milloin olisi syytä avittaa istualleen ja kuinka kauas saa leluja viritellä. Tuotahan on jokseenkin turha houkutella ryömimään, kun se kierii niiden lelujen perässä.
Mutta pointtihan tässä kaikessa taitaa olla se kiriminen - bad, ryömiminen - bra.
Siis kiEriminen. Kirimistä varmaan suositaan.
Poista