Niksi

Yläkerran patteri vuotaa. Puoliso korjasi.

Jouluhässäkät vähän vituttaa. Saatan palata asiaan.

Verta

Käytiin eilen neuvolalääkärillä tyttären kanssa. Eipä siinä, lääkäri on fiksu nainen, jolla on yllättävän hyvä ulosanti ja pitkää pinnaa - toisaalta ihminen, jolle uskaltaa esittää tarkentavia kysymyksiä, joista voi vielä keskustella.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että tyttären ihottumiin perehdyttiin asiallisesti, se käytiin muutenkin läpi ja todettiin ihoaan lukuunottamatta varsin täydelliseksi. Etukäteen aloin tietenkin potkia itseäni muun muassa niihin kylkiluihin ja miettiä olenko hysteerinen ylireagoija, joka turhaan lastaan retuuttaa näytille. En kuulemma ollut - on se iho aika paha.

Tietenkin potkin itseäni siitä ettemmekö ole hoksanneet ihon kamaluutta ajoissa - meillä kun valaistus tulee olkkarissa, missä vaipat vaihdetaan, oranssista kattolampusta. Oikeastaan koko talo on täynnä näitä pehmovaloisia jättiläislamppuja, joista tykkään kovasti. Neuvolan valot on sitä kauheaa loisteputkikamaa, arvelen, että samaa, mitä on sovituskopeissa (niissä naamakin näyttää aina hirveältä). Arvelen, että ajatuskuvio on tässä vaiheessa turha.

Neuvolatyttö kävi lässyttämässä parit oivoit ja "mitä makuja se on jo saanut maistella". Ilme oli järkyttynyt kun luettelin - jouduin tarkentamaan, että lapsi maistelee ihan itse.

Ohjeistuksena rasvata lasta "kourakaupalla". Rasvaa reseptillä ja lisää kuulemma saa. Kortisonivoidetta päälle. Jos ei auta niin järeämpää kehiin. Saattaa siis hyvinkin olla allergista - saattaa olla keleistä johtuvaa, mutta ainakin on ilkeän atooppista ja oletettavasti kroonista. Ja sille saa tarjoilla ruoaksi mieluiten kotimaisia kasviksia - selevä. Ei mitään eksoottista (kuten banaania, wtf?).

Pidän siitä, että lääkäritäti on tunnettu tarkkuudestaan. No helvetti, tänään pitääkin hinautua iltapäivästä verikokeisiin, että saadaan suljettua mahdolliset tulehdukset pois ja täräytetään päälle vielä liuta allergiatestejä. Olenko maininnut, että olen ollut murrosiästä lähtien erittäin huono sietämään verta ja neuloja - leikkauksen jälkeen vielä huonompi. Ja että otan neuvolaan puolison mukaan pitämään lasta kiinni, kun sitä rokotetaan kun mää EN PYSTY.

Lapsi on vaunuissa pihalla päiväunilla. No itkuhan tässä on tullut. Jes! Isäntä on 100 km:n päässä duunissa. Kasaan itseni viimeistään parkkipaikalla. Sattuu se neula siellä yksityiselläkin puolella.

Edit. Se oli ihan hirveetä, mutta selvittiin. Kaksi kappaletta tätejä puhui sujuvaa suomea ja hymysi lapselle. Minkä pirun takia niiden piti kertoa äidille, että ei täältä kyynärtaipeesta kyllä suonta tunnu, mutta isketään neula sisään niin kyllä sieltä joskus suoni löytyy. Meinasi meinaan taju lähteä. Vauvan karjuessa sylissä pidättelin tehokkaasti itkua ja olimme parkkipaikalle päästyämme jo molemmat rauhoittuneet.

Varromme tuloksia. Emme mene pian uudelleen, vaikka täytyy myöntää, että arvostan ajoittain näiden pistäjien ammattitaitoa - ja hermoja.

1/2

Viikonloppuna tuli kuluneeksi puoli vuotta tyttären syntymästä. Merkkipaalun kunniaksi joimme kaakkukahvit ja lapsi sai luonnollisesti paketteja (en ole sisäistänyt, että joulu on viikon kuluttua). Tuossa se nyt imeskelee potkuhousujen läpi varpaitaan lattialla ja tuntuu viihtyvän. Ihan kuin se olisi ollut olemassa aina. Joskus öisin muistelen kyllä ihan varovasti sitä millaista oli nukkua läpi koko yön, mutta sekin alkaa olla kaukainen muisto - tulihan sitä nukuttua melkein kolmekymmentä vuotta (miinus festarit).

Mikä on muuttunut? Ehkäpä eniten se, että olen onnellinen. Rutisen asiasta kuin asiasta ja kehitän kunnon kriisit ja maailmanloput entiseen malliin, mutta lievää aaltoilua lukuunottamatta olen perusonnellinen. Niin tuntuu olevan puolisokin. Suurimmaksi osaksi lapsikin - ainakin se on tyytyväinen ja iloinen tyyppi - erityisesti kun sen vanhemmat alkavat aika-ajoin hanskata vikalistan läpikäynnin jokseenkin nopeasti ja viihdytyskin on järkeistynyt pikkupikkuvauva-ajoista.

Siis tuo lapsihan on jo iso. Se istuu reippaana ruokapöydässä ja napsii suuhunsa hedelmiä, vihanneksia ja kanaakin kuin vanha tekijä (joka ei tosin vielä tiedä, miten sitä ruokaa suussa prosessoidaan, we're getting there). Koko tarjottimellinen herkkua tulee kyllä käytetyksi suussa ja mähnättyä, mistä ainekset päätyvät melko tyytyväisten koirien kitaan.

 Puoliltapäivin pitää hinautua neuvolaan - lääkäriä tapaamaan. Ihottuma on laatuntunut (ja räjähtänyt uuteen uskoon jo pariin otteeseen), kuten oma panikointinikin, mutta kun aika on kerran saatu arvottua niin johan me paikalle saavumme.

Miksi lapseni nauraa ääneen vain isälleen?
Mielestäni osaan jotenkin kauhean hyvin suhtautua siihen, että lapseni kasvaa (kauheaa vauhtia). en ole sitä kovin paljoa edes itkeskellyt.

Ajattelin varovaisesti josko hommaisin sittenkin itselleni joululahjaksi kierukan. Plääh.

Diskurssiraivo

Lapsen kertaalleen rauhoittunut kaulaihottuma räjähti jälleen viikonloppuna. Vituttaa. Miten sen voi ruokkia muulla kuin hinkillä jos se on aina jotain suuhunsa räävittyään punainen ja kutiseva? Maanantaiaamun ratoksi otin ihottumasta kuvia ja lähetin ne neuvolantytön sähköpostiin tiedustellen josko pääsisin heidän kauttaan keskustelemaan lääkärin kanssa (vai otanko suoraan yhteyden Terveystaloon?).

Taas ollaan siinä pisteessä, että eniten sylettää liikkua alueella, josta tiedän hirvittävän vähän. Yritin tätä ennakoida imettämällä pitkääääään (joo ei se kaikkia vaivoja vie), mutta itseni hysterisoinnin pelossa en ole etukäteen kahlannut läpi allergioita koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta. Mä en ees perkele tiedä mitä mikin ihottuma on mitä kun ei mulla ole sellaisia. Kannattaa muuten iskeä googlen kuvahakuun vauvan ihottuma jos yhtään nukkuu liian hyvin tms.

Että jos on linkkejä asiallisen tiedon ääreen, otan niitä kiitollisuudella vastaan. Ihan siitä lähtien, että mitä allergia on ja mitä se ei ole. Mun lähdekritiikki kärsii tällä hetkellä todella pahasti unenpuutteesta. Nukahtaminen on illalla ja yöllä vaikeaa, se onnistuisi kyllä yllättäen aamusta.

Ihottumasta järkyttyneenä tarrasin epätoivouksissani jopa neuvolasta jaettuun propagandalappuun 'Lapsen ensimmäinen ruokavuosi', jota tavasin eilen illalla. Mun on hyvin vaikea kestää tyyliä, jolla (naisille) näitä kirjoitetaan. Esimerkki kappaleesta 'imetys':

"Huolehdi rintojen päivittäisestä hygieniasta, mutta vältä kuivattavaa saippuapesua. Vaihda puhtaat rintaliivit joka päivä. --- . Jos rinnanpäät aristavat tai ovat haavaiset anna niiden nauttia ilmakylvyistä. Hoida haavaumat kuntoon." 

Vaihdetaanko rinta-sanan tilalle vaikka miehen sukuelin ja neuvotaan, että pesulla pitää käydä ja haavaumat hoitaa kuntoon ja vaihtaa kalsarit joka päivä? Jaetaanko miehille vastaavia ohjelappuja? Voin sellaisia kyllä tarvittaessa laatia. Ja ei, en suostu hoitamaan hinkkieni haavaumia kuntoon - ei tulisi mieleenkään!

"Toistaiseksi vältettävät: Valikoiden vihanneksia. Seis sokerille (Hammaspeikko vaanii puhkeamassa olevia hampaita). Stop suolalle." 

Mitä vikaa on asiallisessa listassa, jossa on vältettävät ruoka-aineet ja perustelut. Minkä helvetin takia pitää lässyttää hammaspeikosta? Newsflash - hammaspeikko on kuin joulupukki, sitä ei ole olemassa, mutta lahjoja tai karies tulee kuitenkin! Minkä takia nämä oppaat pitää kirjoittaa kuin lukija olisi korkeintaan kymmenen vanha? Suurin osa perheellisistä on kuitenkin vähintään täysi-ikäistä porukkaa.

Ja siis mikä parasta. Pamfletissa neuvotaan miten keitetään puuroa.

Seuraavaksi ajattelin analysoida saman instanssin jakaman Nestlen julkaiseman ruokintaoppaan sosemainoksen läpi. Koska maanantaista puuttuu raivoa.

Kaiken keskellä olen myös hamunnut itselleni töitä ensi kesäksi. Pakko kaiketi käydä vähän tienaamassa, että saa lapsen pidettyä kotihoidossa 18 kk ikäiseksi saakka. Eli voin vielä ilahduttaa itseäni tavaamalla kelan selkeitä ohjeita isäkuukaudesta.

Onko se kotihoidontuki muuten joku vitsi?

Neuvo?la

Kipaistiin neuvolassa tyttären viiden kuukauden merkkipaalun kunniaksi (se täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta). Agendalla rokotuksia koko perheelle ja minulla huolena lapsen allergia, eli kerrankin oli kysyttävää.

Totajoo.

"Onpas sillä kuivaa ihoa ja ihottumaa poskissa. "
"Niin, kun mua huolettaa tämä allerginen ihottuma täällä kaulassa."
"Aijaa, voivoi, joko se paljon syö soseita?"
"Ei syö, se käy ruokapöydässä leikkimässä ja imeskelemässä."
"Ai, että rintamaidolla vieläkin?"
"No nii-in."
"No sillä varmaan pärjää vielä aika pitkään."
"---"

"Mitä mä nyt voisin tehdä tälle kaulan ihottumalle?"
"Kyllä sille varmaan jotain voisi tehdä."
"Niin, mitä? Bepanthenia laitoin, mutta ei oikein toimi tähän ihottumaan."
"No laita erisania."
"Häh?"
"Tai jotain muuta rasvaa."
"No voinko mä laittaa hydrokortisonia?"
"Joo, varmaan. Aloita vaikka prosenttisella."
"Mä aattelin puolikasta."
"Joo, laita vaan ja sitten jotain rasvaista päälle."
"---"

Tämän lisäksi saimme puolison kanssa influenssarokotteet. Perkele, että kirveli. Tytär sylki puolet rotalitkustaan pihalle ja loukkaantui piikeistään syvästi. Vierailun kohokohta taisi olla neuvolantytön esitelmä sähköisestä reseptijärjestelmästä, josta antoi mukaan pamfletinkin. Mulla meni vähän pointti ohi, että voisitko saatana kertoa mielummin mitä mä teen tämän lapsen iholle.

"Viihtyykö vatsallaan?"
"Ei."
"No huutaako se jos laitetaan?"
"Ehkä."
"No laitetaanko?"
"Mielummin ei."
"No laitetaan silti."
"No laitetaanpa."
"Oivoi, kun et vieläkään osaa noita käsiäsi laittaa tukevasti tänne alle."
"No ei tietenkään, kun se on käännetty mahalleen."
"Ai, osaako se kääntyä itse?"
"Tietenkin. Sitä ei vaan kiinnosta kääntyä."
"No ei varmaan, kun voi aina olla selällään ja katsoa äitiä ja isiä."
"---"

Luulin, että selviäisimme yhdellä otolla näistä 5 kk ja 6 kk tarkastuksista. Nojoo, hämmentävää.

"Laitetaanpa seuraava aika, se onkin sitten puolivuotistarkastus."
"Joo, lapsi tulee kymmenen päivän päästä sen puoli vuotta, että oisko se seuraava kuitenkin se kahdeksan kuukautta."
"No eeeeeinytoikein. Mä laitan tän ajan vähän pidemmälle, vaikka tammikuun loppuun. Sopiiko?"
"Eiköhän."
En viitsinyt mainita, että lapsi on tammikuun lopulla 7,5 kuukautta vanha.

Että näin. Olisin arvostanut jotain "asiantuntevaa" kommenttia tuosta ihosta, mutta menköön. Ihmetyttää kun minkäänlaista ohjeistusta ei ruokinnasta tullut (paitsi tämä, hinkkimaito riittää vielä pitkään), en tosin sellaista kaipaakaan. Hohhoijaa. Saapahan olla taas jonkin aikaa ihan rauhassa.

Allergia vol 1.

Että reisille lävähti. Tytär on siirtynyt viettämästä aikuisten ruokailuhetkiä sitteristään pöydän ääreen syliin tai pikku hetkiksi päheään tuoliinsa  käärittynä tehokkaisiin tukisysteemeihin. Tämä siksi, että ruokailu alkoi selvästi kiinnostaa ja kovasti. Tavaamieni ruokintaoppaiden mukaan lapsen on syytä antaa toteuttaa innostustaan, mikä on ihan joo järkevää. 

Lounasaikaan olen siis antanut lapsen valita imeskeltäväksi mitä pöydässä on sattunut olemaan. Se tuskin vielä mitään onnistuu saamaan mahaansa asti: ikenien, kielen ja poskien toimintaa kun on alkuun aika pitkään reenattava. Sitten voidaan hiljalleen päästä jo ruoan nielemiseen. Että koen edelleen täysimettäväni, sillä lapsen ruokailu ruokkii lähinnä koiria (joista typerämpi söi jopa kurkkua). 

Eilen hoksasin aamusta, että vauvan kaula on tulipunainen ihottumasta. Saatoin todeta vähemmän kauniisti, että sviddu. Luonnollisesti potkin itseäni muun muassa päähän ja kylkiluihin puoli päivää, listasin imeskeltyjä asioita ja tulin tulokseen, että klementiini on pahasta. 

 Ihottuma on tänään vähemmän härskin näköinen, mutta koen epäonnistuneeni äitinä ja iltapäivällä pitää saatana neuvolaan hinautua tämäkin asia tunnustamaan. Tai tunnustamaan ja tunnustamaan - olisihan tuo tullut ilmi  joka tapauksessa - yritän ainakin uskotella itselleni, ettei parilla viikolla ole tässä yhteydessä merkittävää vaikutusta lopputulokseen. En vain jaksaisi kuunnella niitä latteuksia: "Kyllä se varmaan allergiaa on." 

Että sai tuo mokoma imeskeltyä ainakin muutamia millilitroja sitä saakelin klementiiniviipaletta. Imetän sen 16-vuotiaaksi. 

Pyydys

Kuten on saattanut tulla huomatuksi - jos ei empiirisesti niin ainakin somen kautta, että ulkona on kylmä. Törkypakkanen ei innosta ilta-aikaan ainakaan ulkoiluun, vaikka lumi hieman valottaakin kulkua.

Huutoni saapuivat pakattuna kivaan pahvilaatikkoon. Tein siitä kissipyydyksen, koska oli tylsää eikä teeveestä tullut mitään.

Pyydys. Koira ja petaamaton sänky kuvausrekvisiittaa. 

Kolme minuuttia myöhemmin: 

Toimii. 

Kaksikymmentäkaksi minuuttia myöhemmin: 

Näin.